Kebnekaisen vaellus

Kebnekaisen vaellus
Oikeastaan idea Kebnakaiselle lähti siitä kun ostin partioaitasta kirjan, Euroopan upeimmat vaellusreitit. Olin ennen tätä reissua käynyt pari kertaa vaeltamassa Sokostilla ja Muotkatunturilla. Matka Ruotsin puolelle ei ole sen pitempi kuin Suomen lappiin. Ja mitkä mykistävät lumiset tunturit aivan tuossa meidän naapurissa, ei aina tartte lähteä merta edemmäksi kalaan.

Kebnekaise_vaellus_19s
Kuvateksti: Sydtoppenin huipulla. Maisema alaspäin on päätä huimaavan hieno!

Heinäkuun ensimmäinen viikko oli hyvä valinta. Lähdin yksin reissuun. Ajoin Nikkaluotkaan auton parkkiin yöllä ja nukuin autossa muutaman tunnin. Täällä on maksullinen parkkipaikka ja pieni ravintola ja huoltorakennukset reissaajille. Ja kruunuja hieman maksuvälineeksi.

Rinkka painoi vajaa 18 kg. Ilman kaveria joutuu tietysti itse kantamaan teltan ja keittovehkeet. Polku oli helppokulkuista. Kaukana siinsi tunturien lait. Käen kukkuminen järvelle asti jäi elävästi mieleen. Helikopteri lensi taivaalla usein, vieden turisteja ja todennäköisesti työntekijöitä ja sääasemalle muuta tarviketta, pystyäkseen toimimaan ravintolana kaukana muista yhteyksistä. Laddujärvelle asti pääsee jopa lastenrattailla. Siellä on pieni kahvila, 6 km matkaa, perheille kiva retkikohde. Rannalla on vesipiste. Laddujärveltä pääsee 6 km venekuljetuksella.

Kebnekaise_vaellus_1s
Kuvateksti: Lähtöportti Kebnekaisen vaellukselle, huipulle on 31 km tästä.

Kebnekaise_vaellus_2s
Kuvateksti: Nikkaluotkan maksullinen parkkipaikka.

Kebnekaise_vaellus_3s
Kuvateksti: Lähtöasema, intoa on vielä täynnä. Oven pielessä voi rinkan punnita.

Mietin miehen työpaikkaa, kuljettaa turisteja edestakaisin pientä jokivartta pitkin. Veloitti hän siitä kylläkin 30 euroa, ja pankkikortilla pystyi maksamaan. Tässä vaiheessa kun on vastarannalla, niin kannattais painaa mieleen veneen kulkuajat. Täällä ei ole kuin pieni sadesuoja odottaa venettä.

Veneeltä on vielä 7 km kävelemistä sääasemalle. Jonkin verran tulee vastaan vaeltajia joilla on koira mukana. Itsekin koiraihmisenä, mietin pitkospuita, jotka voi olla hankalia koiralle kulkea. Kuljin ilman taukoja, en pysähtynyt edes kahvin keittoon. Varmaan kaverin kanssa matka olisi ollut hitaampi. Urheilujuomaa pullossa ja proteiinipatukoita välipalana. Yksi risteys tulee vastaan. Tarfalan laakso itäänpäin ja Kebnen sääasema. Joen ylitys kulkee korkealla olevaa siltaa myöten.

Kebnekaise_vaellus_4s
Kuvateksti: Heinäkuu on parasta vaellusaikaa, mutta yksikseen sai kulkea koko matkan.

Kebnekaise_vaellus_5s
Kuvateksti: Polku on hyvin merkitty ja helppokulkuinen Laddujärvelle asti.

Kebnekaise_vaellus_6s
Kuvateksti: Venekuljetuksella pääsee 6 km kohti lumihuippuja.

Tästä on vielä kilometri asemalle. Sää on mitä parhain edelleenkin, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Upea tunturit taustalla olevan sääasema tulee näkyviin. Paikka on yllättävän iso. Täällä on ainakin ravintola, majoitusta, kauppa ja sauna ja huoltorakennukset keittiötarpeineen. Pihassa on paljon nuorisoa lasketteluvälineineen. Helikopterilla nämäkin varmaan viedään tunturiin laskettelemaan.

Lasken rinkan selästäni ja tunnen että nousen lentoon. Laitan pihalla itselleni trangiella riisiateriaa. Tapaan ensimmäisen suomalaisen perheen samalla syödessäni siinä. Kertoivat että huonolla säällä joutuu odottamaan sääasemalla jopa parikin päivää että sää selkenee huipulle mentäessä. He antoivat myös vinkin poistullessa huipulta, kannattaa laskea viimeiset lumiosuudet liukumäkenä. Nopeuttaa poistuloa. Senhän minä teenkin!

Kebnekaise_vaellus_7s
Kuvateksti: Kebnekaisen sääasema, tänne asti matka oli helppoa taivaltamista.

Kävelen vielä reilun kaksi kilometriä laaksoa pitkin, jääden yöksi tunturien juurelle. Sääaseman jälkeen tulee risteys josta pääsee Östra ledenille (Vaikea reitti, vaatii kiipeilyvarusteet ja kokemusta siitä) ja Västra leden (helpompi reitti) Aamulla alkaakin sellainen nousu ettei sitä mene kuin päivärepun kanssa. Jätän muut tavarat tähän.

Pystytän laavuni, joka olikin hyvä ostos. Painaa 2,8kg, on tilava, ja maksoi vain reilun satasen. Säädettävillä kävelysauvoilla saa etuosaan tukikepit, ettei niitäkään tartte erikseen kantaa mukana. Upea yö, aurinko ei laske ollenkaan ja palan halusta päästä huomenna huipulle. Tietämättömänä kaikesta tulevasta. Valloitukseen kannattaakin varata koko päivä aikaa. Matka on 12 km ylöspäin. Ja takaisinkin on tultava.

Kebnekaise_vaellus_bs
Kuvateksti: Helppo reitti, mutta kiipeämistä on paljon.

Aamulla syön pikakaurapuuroa, perunarieskaa ja juustoa. Keitän kahvit ja otan evääksi urheilujuomaa, proteiinipatukkaa ja pari leipäpalaa. Päiväreppuun laitan myös tuulenpitävän takin mukaan. Kittenbäcken joen kohdalta nousussa tulee heti lumi vastaan. Tässä kannattaakin viimeistään tarkistaa että on vettä pullossa mukana. Joki on aika virtaava ja saa etsiä ylityskohtaa jonkin aikaa. Ohitan tässä isän kahden noin 13 vuotiaan tytön kanssa.

Kivikkokasvit kukkivat todella runsaina. Mitenkähän niitä ei saa kotona menstymään? Täällä niitä ole mitään muuta kuin kivikko kasvualustanaan. Reitti on merkitty punaisella maalilla, kivien huippuun. Lunta on ja se hieman upottaakin. Ohitan tässä toisen suomalaisen pariskunnan. Vaimolla jalat ovat huonot ja kulki eteenpäin jo tässä vaiheessa vaikeasti ja hengästyen. Sen totesin että tänne ei voi tulla tavallisilla lenkkareilla. Ensinnäkin ne voi luistaa lumialueella ja kivikko jalan alla vaatii kunnon vaelluskengät jotka ei anna myöten. Noustessa ylemmäksi polulta on mahtavat näkymät alaspäin, huimaa! Vierramvarelle noustessa ihastuttavat turistien kasaamat kivipatsaat tulevat kuin vastaan tervehtien.

Kebnekaise_vaellus_9s
Kuvateksti: Polut menee näin huikeissa maisemissa.

Kebnekaise_vaellus_10s
Kuvateksti: Turistien kasaamia kiviukkoa, jotka kuin kasvoivat vastaan tulevina patsaina.

Vierramvaren huipulta laskeutuessa silmäni hapuilevat jo huippua. Missähän se mahtaa olla? Tässä vaiheessa etsin itselleni lisää vettä pulloon sulavesinoroista. Laskeudun Kaffedalen laaksoa kohden ja näen vastarinteen seinällä kapean polun. Ei jimpura sentään, tuonneko on noustava!? Ihmiset kahvittelevat laaksossa ja paistattelevat päivää samalla. Pilvetön taivas edelleen.

Kebnekaise_vaellus_11s
Kuvateksti: Laskeudun kaffedalenin laaksoon. Kesää ja lunta yhtäaikaa.

Kebnekaise_vaellus_12s
Kuvateksti: Kaffedalenin kaunis laakso, jossa voi viettää pienen lepohetken vaikka kahvin äärellä.

Kebnekaise_vaellus_13s
Kuvateksti: Tuollahan se polku menee vastarinteessä.

Nousu on todella paha Toppstuganille, irtokiviä on paljon ja huomaan puuskuttavani koko ajan.Kävelysauvat olivat hyvä valinta mukaan. Turisteilla näen yhtä pitkää sauvaa kantavan mukanaan, kuin paimenpojilla konsanaan, hauska, mutta tämä on suomalaisittain paljon parempi vaihtoehto. Tässä vaiheessa ei kannata mistään hinnasta antaa periksi. Näkymä palkitsee kiipeäjän. Aivan huimaa olla täällä! Huipulla on vanha ja uusi taukotupa ja vessakin. Mutta kiire on päästä ihan ylös asti, tästä on vielä kilometri Sydtoppeniin.

Kebnekaise_vaellus_14s
Kuvateksti: Nousu palkitsee näillä upeilla näkymillä.

Kebnekaise_vaellus_15s
Kuvateksti: Luonnon muovaamaa taidetta.

Kebnekaise_vaellus_16s
Kuvateksti: Hauskan näköinen letka tuli vastaan.

Nousu on lopussa vielä aika jyrkkää, pienilla askelilla lumessa eteenpäin. Tästä eteenpäinkin ei saa huonolla säällä noustakaan ylemmäksi. Nyt alkaa hieman pilviä kasaantua taivaalle. Hyvällä säällä sanovat huipulta näkyvän 9% koko Ruotsin pinta- alaa. Nyt näen Sydtoppenin huipun! Luminen vuoren laki, joka ei ole kuin
muutaman metrin levyinen alue. Montaa ihmistä ei saa kerralla yhtäaikaa ylös mennäkään. Neljä saksalaista on huipulla yhtäaikaa minun kanssa. Tarjoavat minullekin aitoa shampanjaa. Naureskelevat minulle kun kauhistelen näkymää alas.

Hyvä kun uskallan seistäkään. Täältä on joku tippunutkin alas varmaan kuolemaan. Lasken huipulta liukumäkeä alas uhallakin. Kastelen tietysti housun takamuksen siinä samalla. Mutta voin sanoa: olen laskenut sieltä mäkeä!

Kebnekaise_vaellus_17s
Kuvateksti: Huonolla säällä ylös asti ei ole turvallista tulla.

Kebnekaise_vaellus_18s
Kuvateksti: Näkymä pohjoiseen päin huipulta.

Kebnekaise_vaellus_20s
Kuvateksti: Rohkea rokan syö, sieltäpä juuri tulin!

Minä hihhuloin laskeutuessani alaspäin niin vastaan tulee yhtenäinen ihmisletka, kiipeilyvarusteineen. Nenä kiinni toisen selässä. Taisivat tulla Östraledenia pitkin tänne. Kuva 16. Isä tulee vastaan tyttäriensä kanssa, reippaita kun ylös asti ovat jaksaneet. Laskeutuessa kaffedaleniin oikeastaan irtokivet ovat vielä pahempia, kuin noustessa. Sauvat ovat avuksi nyt oikeasti. Tässä tapaan suomalaisen pariskunnan jälleen. Vaimo meinaa antaa periksi. Ei pysty nousemaan jyrkintä polkua ylös.

Valoin uskoa, ettei nyt kannata luovuttaa. Lasken mäkeä myös lopussa lumiosuudella. Vastaan nousevat turistit viheltävät ja taputtavat minulle. Laavulle tultaessa kello on 19. Hengähdän ja puran laavun pois. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut parempi jättää leiri pystyyn sääasemalle. Saunaan tekee mieli ja laittamaan ruokaa sisätiloihin. Vuorokausi maksaa 30 e. Eli senkin olisi voinut jo ottaa edellisenä iltana ennen lähtöä huipulle. Sääasemalla tiputin rinkan selästä ja menen kauppaan. Ostan pari olutta saunan lauteille mukaan. Jos olisin tiennyt että kaupasta saa myös oluttakin niin en olis kantanut sitä kahta tölkkiäkään mukanani.

Kebnekaise_vaellus_21_s
Kuvateksti: Sääasemalta ostettu kortti.

Kebnekaise_vaellus_S
Kuvateksti: Savosta matkaa vain 740km.

Myytävän on myös kaikkea pientä vaellustavaraa Kebnen nimellä. Paistoin illalla loput lettutaikinat ja söin kuin hevonen eväitäni pois. Keittiötilat ovat hyvät sääasemalla. Useampi keittopiste ja astiat tarvikkeineen käytettävissä. Täällä on siistiä. Vaeltaessa näkyi jonkin verran roskia. Hylättyjä termospulloja, särkyneitä kengänpohjia. Pystytän illalla laavun hieman sääesemasta sivuun. Alkaa satelemaan vettä. Ostin kaupasta priikeittimeen sytytysnesteen. Litran pullon. Se säilyi avaamattomana.

Aamulla oli kostea ilma. Laavu oli pitänyt veden hyvin, vaikka sadesuoja on vielä hankkimatta siihen. Punnitsin rinkan ja se tuntui todella painavalta. Mietin spriinesteen kohtaloa, mutta en raskinut jättää sitä poiskaa, kun täältä asti sen olen hankkinut. Vettä satelee, olen aika ”reporanka” liikkuessani eteenpäin. Kengätkin ovat kastuneet märällä heinikolla.

Kebnekaise_vaellus_sm
Kuvateksti: Hyväksi todettu laavu, kevyt, tilava ja edullinenkin.

Kebnekaise_vaellus_Small
Kuvateksti: Kivikkokasveja luonnon armoilla, hyvin näkyvät viihtyvän.

Tulen veneen tulopaikalle. Joudun odottamaan yli kaksi tuntia venettä. Harmistukseni totesin että olisin voinut nukkua hieman pidempään, jos olisin muistanut kulkuajat. Yritän nukkua sadekatoksessa, märkänä ja väsyneenä. Vene tuleekin josssakin vaiheessa ja pelastaa minut. En olis kuin pakon edessä lähtenyt kävellen kiertämään Nikkaluotkaan. Kahvilassa Laddujärvellä juon oikeat kahvit ja ostan vielä jonkin kortin muistoksi. Loppumatka meneekin aika hyvin. Autolle tultaessa punnitsen rinkan ja se painaa vieläkin 16,5 kg. On se vaan raskas, jos ilman taukoja vaeltaa. Minulla meni 2, 5 vuorokautta ja noin 60 km. Valokuvatkin sen lertovat, että reissu oli aika rankka, mutta upea.

Artikkeli: Tuula Ruotsalainen-Piippo.
Kuvat: Tuula Ruotsalainen-Piippo.

Copyright © Luonnossa -palvelu. All rights reserved.

 



Etusivulle | Sivun alkuun | Foorumiin