Karhujahdissa

Karhujahdissa
Karhujahtia oli kulunut jo muutaman päivän varsin mallikkaasti. Koirat olivat työskennelleet kesäkuntoisina kumpaisenakin päivänä karhulla, joten mielessä oli pitää huilipäivä pyynnistä ja antaa koirien ladata akkuja seuraavaa koitosta varten. Karhujahdin aloitukseen oli mukaamme saapunut vieraita ja yksi sukulaissielu Hämeenkyröstä. He saapuivat aamupäivällä kahville ja kertailemaan parin aikaisemman päivän pyyntikokemuksia.

Karhun_kaato_koira_2S
Kuvateksti: Tuore karhunkaataja ja karhukoira.

Kahvittelun lomassa heille syntyi idea lähteä katselemaan maastoja ja mahdollisia jälkihavaintoja valtion maille Pohjois-Ilomantsiin rajavyöhykkeen tuntumaan, jossa rikkaat marjamaat vetävät karhuja itänaapurista Suomen puolelle. Päätin lähteä mukaan koska olin lomalla eikä muutakaan tekemistä juuri sillä hetkellä ollut ja lupiakin oli vielä mukavasti käyttämättä. Reilun sadan kilometrin ajelun lomassa ajattelin soittaa kaverilleni, joka asuu kyseisellä alueella ja jonka tiesin olevan siellä pyynnissä, että olisiko heillä mitään havaintoja kuluneilta päiviltä sekä samalla sopia yhteistyöstä puolin ja toisin jos tilannetta alkaisi kehkeytyä.

Sain ystäväni Jannen puhelimella kiinni. Heillä olikin runsaasti havaintoja karhun ruokamaista ja oleskelupaikoista, mutta huonon tuurin takia he eivät olleet vielä karhua löytäneet. Nopean neuvonpidon jälkeen sovimme alueen laidalle tapaamisen, jossa laittaisimme vähemmän viisaat päät yhteen karhun löytymiseksi. Kohtauspaikkaan saavuttuamme alkoi varsinainen rankkasade kuin saavista kaatamalla ja kellokin kyseli jo puoltapäivää. Autokolonnat karhumiehiä toistensa perään valuivat ohitsemme sadetta karkuun.

Karhun_kaato_koira_3S
Kuvateksti: Tilanteen läpikäymistä.

Janne esitteli kartasta alueita joita olivat kuluneina päivinä haravoineet ja jonne karhun eloksia oli ilmaantunut kesän, syksyn ja viime päivien aikaan. Vesisade vain kiihtyi, mutta oltiinhan tätä jälleen yli puolivuotta odotettu että metsään pääsisi. Päätimme kuitenkin kokeilla vaaranrinnettä, joka jostain syystä kiinnosti kumpaakin meistä. Pyörittelimme vielä hetken karttaa, mutta aluetta halkova joki kuitenkin tuotti suunnitelmiin ongelmia. Jotta alueen haravointi olisi mahdollisimman tehokasta, päätimme lähteä yhdellä koiramies partiolla myös toiselle puolelle jokea. Minä puolestani lähtisin vastapuolelle vaaraan. Janne laittoi vielä muutaman miehen passiin oletetuille kulkupaikoille ja homma oli linkun aukaisua vaille valmis.

Vedin nuorimmalle harmaalleni uimalasit päähän ja katosimme rankkasateen sekaan. Vain vähän matkaa kuljettuamme vaaran päältä löytyi runsas marjakko, josta melkein heti silmään pistivät maahan taipuneet mustikanvarvut ja sateesta huolimatta selvästi erottuva jälkijotos. Tästä koira hävisi jokivarteen jääden sinne pyörimään. Ilmoitin kaverilleni Tomille katsoa tutkaa ja haravoida joen toinen puoli samalta kohtaa, koska havainto karhusta oli varma, mutta kulkusuunta oli vielä mysteeri.

Karhun_kaato_koira_4S
Kuvateksti: Virallisen kaatoilmoituksen tekoa ampumapaikalla.

Aikansa jokivarressa touhuttuaan koira tuli takaisin ja samalla huomasin tuulen suunnankin kääntyneen ja jääneeni sen päälle. Koira katosi nyt jälkijotosta toiseen suuntaan, mutta vain hetken päästä tuli jo takaisin. Päätin jatkaa eteenpäin koska karhu oli marjannut mäessä laajalla alueella, eikä selvää lähtö jälkeä tuntunut löytyvän mistään. Haravoimme mäkeä ja joenvartta, mutta mitään ei tuntunut koiran nenään enää tarttuvan. Havainnot karhustakin tuntuivat matkan edetessä vähenevän. Päätin kääntyä takaisin vaaran itä puolelle ja tutkia sitä vielä kerran uudestaan. Takaisin kääntyessä tuulikin muuttui sopivasti vastaiseksi.

Hetkenpäästä koira lähti kuin sähköiskun saaneena kipuamaan vaaranrinnettä ylöspäin. Hetken kuluttua kauempaa kuuluikin muutama hätäinen kiljaisu. Ilmoitin tästä mukana olijoille, että he osaisivat olla kaatosateesta huolimatta varuillaan. Koiran kulku muuttui kiitoraviksi suunnaten kohti majavan patoamaa puroa johon se sitten lopulta pysähtyikin. Koira haki puron vartta erisuuntiin, mutta ajettava näytti hävinneen  harmiksemme kuin tuhkatuuleen.

Karhun_kaato_koira_1S
Kuvateksti: Jahtiporukka ja onnistunut kaato..

Soitin itselleni kyydin ja lähdin puronvarteen vanhemman koirani kanssa selvittämään patoalueen toiselta puolen mikä eläinlaji mahdollisesti oli kysymyksessä, mutta vastapuolelta emme löytäneet yhtään mitään. Nuorempi koira palasi jälkiään takaisin mäkeen ja pyysin kytkemään sen sieltä kiinni, koska vaikutti että eläin oli nyt meillä hukassa ja ajatukseni oli etsiä sitä vanhemman koiran avulla. Uimme majavanpatoalueen yli vanhemman koirani kanssa kohdalle, johon nuoremman työskentely oli päättynyt. Samalla Janne järjesti passimiehiä uudelle alueelle.

Löysin sammalikosta kovasti karhunjälkeä muistuttavan painauksen ja koirakin vaati että irti olisi päästävä, joten ajattelin että eipä tämä muutenkaan selviä. Harmaani hävisi samaan vaaraan jonne nuorempikin oli palannut. Samalla huomasin että olin laittanut tutkapantaan tyhjät patterit, enkä pystynyt seuraamaan koiran työskentelyä. Jatkoin matkaani autolle hakemaan toista seurantalaitetta kun olin tuulessa kuulevinani koiran vingahduksen, mutta sen jälkeen en kuullut kuitenkaan enää mitään. Autolle palatessa mietiskelin mitä seuraavaksi tulisi tehdä ja mikähän eläin koirilla edes oli ollut...

Karhun_kaato_koira_5S
Kuvateksti: Karjun nylkyä illalla.

Olin lentää perseelleni kun yhtäkkiä 375H&H voimakas jyrähdys rikkoikin hiljaisuuden, jonka jälkeen välittömästi kuulin läsähdyksen kun luoti tavoitti kohteensa, melkein välittömästi pyssy puhui uudelleen vaatien kohdettaan pysähtymään. Samalla suolta kantautui karhun karjaisu sekä matalaa murinaa, joka loppui kuitenkin nopeasti.

Mieleeni tuli että Janne perkele! Kohta puhelimeni jo soikin. Janne ilmoitti Pasin ampuneen karhua, muttei vielä tiedä kuinka kävi. Harmaan alkava haukku kertoi kuitenkin tuloksen ja suolla makasi noin 76  kiloinen naaraskarhu. Kaadolle päästyäni en hetkeen ole nähnyt niin onnellista uutta karhunkaatajaa kuin nyt. Usean vuoden tuloksettomat lähtökerrat ja läheltä piti tilanteet saivat arvoisensa päätöksen ja tämä loisti tuoreen karhunkaatajan kasvoilta.

Karhun_kaato_22s

Kaadolla kiire loppui ja viralliset ilmoitukset hoidettuamme kävimme tilannetta läpi useaan kertaan jokainen omalta kantiltaan kenenkään vähättelemättä oman roolinsa merkitystä lopputulokseen. Sää tyyntyi kuin tilauksesta ja nyljimme karhun ilta auringon mukavasti lämmittäessä läpikotaisin kastuneita karhunmetsästäjiä . Jälleen kerran huomasimme, että lähtökertojen määrä vaikuttaa suoraan tuloksen syntymiseen ja saaliin saamiseen. Ei ole niin huonoa keliä, etteikö kannattaisi karhumetsälle lähteä.

Karhun_kaato_23s

Karhun_kaato_24s

Artikkeli: © Tuomo Turunen.
Kuvat: © Tuomo Turunen ja Tomi Sarkola.

Keskustele artikkelin aiheesta muiden kanssa --->

Copyright © Luonnossa.org. All rights reserved.

 



Etusivulle | Sivun alkuun | Foorumiin