Suurkuhan kalastus

Suurkuhan kalastus sisävesillä
Kuhan uisteleminen sisävesillä on lisääntynyt huimaa vauhtia 2000-luvulla ilmaston lämpenemisen myötä. Aika, milloin vesi on kuhanpyyntiin riittävän lämmintä, on pidentynyt huomattavasti, sillä useina vuosina kuha on kutenut jo toukokuun loppupuolella, tosin tässä asiassa on suuria järvikohtaisia eroja.

SuurKuhanKalastus2_Fish

Uistelua on pystynyt myös jatkamaan huomattavasti pidempään kuhakauden lopulla, sillä esimerkiksi vuonna 2014 pintavesien lämpötila oli vielä syyskuussa 18-asteen luokkaa Kuopion lähivesillä ja etelän vesillä vielä pari astetta lämpimämpää. Kaikki tällaiset tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että kuhakannat ovat kasvaneet rajusti lähes jokaisessa järvessä, mistä vain löytyy elinvoimainen kuhakanta ja monta järveä on myös pistetty pilalle istuttamalla liikaa kuhanpoikasia, vaikka luonnonkutu on onnistunut lähes jokaisena kesänä erittäin hyvin.

Huolimatta siitä, että kuhaa on järvissämme ehkä enemmän kuin koskaan, joka puolelta kuuluu valituksia siitä, miten pieniä saaliskalat ovat. Kuhia tulee kymmenittäin joka reissulla, eikä yli sadan kuhan reissu ole mikään ihme asiansa osaavalle uistelijalle. Tilanne on siinä mielessä ikävä, että kuhan nykyisten alamittojen takia 99% kuhista pyydetään pois, ennen kuin ne ovat ehtineet kutea yhtään kertaa.

Pienikin kuha käy kyllä kutemassa, mutta kalojen mäti on hedelmällistä vasta sitten, kun kuhalla on mittaa noin 55cm/1,5kg. Itse kyllästyin aikoinaan täysin siihen kymmenien alamittojen irroitteluun jokaisella uistelureissulla ja aloin etsimään keinoja, millä saaliskalojen keskipainoa saisi muutettua parempaan suuntaan, sillä huomasin jo aikoja sitten, ettei pienten kuhien seasta saa sitä isoa kuin aivan sattumalta, jos silloinkaan.

SuurKuhan_Vetouistelu6S

Lopullisen päätöksen suurkuha-projektin aloittamisesta tein vuonna 2004, kun sain hauenuistelun yhteydessä 5,5kg kuhan kesäkuun ensimmäisinä päivinä melko viileästä, noin 14-asteen pintavedestä. Aloin miettimään voisiko kuhanpyyntiin päteä samat asiat, kuin suurhauen uisteluun, eli isot yksilöt pitäisi etsiä täysin eri paikoista, erilaisilla vaapuilla, eri painotuksilla jne. Jokainen innokas uistelija kuitenkin tietää, miten erilaisia kaloja iso -ja pieni hauki ovat uistelijan näkökulmasta, joten miksipä sama ei voisi päteä myös kuhanuistelussa.

Näillä ajatuksilla aloitin suurkuhien metsästyksen vuonna 2004 ja sen jälkeen saalispäiväkirjaan on kertynyt 87 merkintää yli 4kg kuhista ja kympin rajakin on mennyt kahdesti rikki. Eikä kyse ole mistään salaisesta järvestä, joka on täynnä suurta kuhaa, vaan samat keinot ovat toimineet jokaisella järvellä, missä olen päässyt niitä kokeilemaan. Ison kuhan saaminen ei ole lähellekkään niin vaikeaa, kuin yleisesti luullaan.

Niiden pyytäminen vain eroaa täysin siitä, mitä pidetään perinteisesti oikeana tapana pyytää kuhaa, eli vedetään räikeitä ärsyvärisiä vaappuja pinnassa syvänteiden päällä heinäkuun helteiden aikaan. Edellä mainittu tapa tuottaa kyllä tulosta saatujen kuhien määrässä, mutta kalojen koko on yleensä melko pientä. Seuraavissa kappaleissa olisi tarkoitus käydä läpi muutamia yksinkertaisia keinoja, millä jokainen meistä uistelijoista voi saada siiman päähän sen todella suuren kuhan.

Ottipaikkojen löytäminen
Mikäli tarkoituksena on saada iso kuha, kymmenien kappaleiden sijaan, niin yleisin virhe on odottaa heinäkuun helteitä ja pintaveden lämpenemistä, ennen kuhanpyynnin aloittamista. Olen kuullut turhankin monta kertaa, ettei kuhanpyyntiin kannata lähteä, ennenkuin vesi on vähintään 20-asteista. Tämä ei pidä paikkaansa isojen kohdalla, pikemminkin päinvastoin.

SuurinKuhaKala_7S

Tässä, kuten kaikissa muissakin asioissa on suuria järvikohtaisia eroja, mutta esimerkiksi omilla kuhamestoilla suuret kuhat tuntuvat kutevan aikaisemmin, kuin pienet kuhat. Aloitan joka vuosi kuhanpyynnin touko/kesäkuun vaihteessa, kun pintaveden lämpötila alkaa olemaan noin 14-astetta. Silloin suurta kuhaa löytyy syvänteiden päältä melko läheltä pintaa, eikä pienemmistä kuhista ole haittaa viileän veden aikaan.

Kudun jälkeen iso kuha pysähtyy lähimpänä kutupaikkaa olevaan syvänteeseen, mistä löytyy muikkua, sekä kuoretta. Isot tuntuvat viihtyvän näiden syvänteiden päällä siihen asti, kun vesi lämpenee yli 18-asteeseen. Pintaveden lämmetessä isot vaihtavat paikkaa ja samat edellä mainitut syvänteet alkavat antamaan pienempää kuhaa. Samaan aikaan isot painuvat syvemmälle ja lähtevät pois syvimpien vesialueiden päältä, mutta eivät kovin kauas edellä mainituista syvänteistä.

Ihanteellinen suurkuha paikka sijaitsee melko tasapohjaisella 8-12 metrin vedellä, jonka keskeltä löytyy muutamia 4-6 metrin syvyisiä luotoja. Paikasta tekee vielä paremman se, jos lähistöltä löytyy syvempää vettä, missä on paljon muikkua/kuoretta. Lämpimän veden aikaan isot pysyttelevät lähellä pohjaa luotojen reunoilla, mutta mikäli vesi pysyy viileänä, myös pintaveto voi antaa isoa kalaa yllättävän hyvin.

KuhanKalastus_SH_1_Fish
Usein isoja kuhia saa hyvin samantyyppisiltä alueilta, kuin suuria haukia, mutta varmin merkki oikeasta paikasta on se, ettei vaapuissa roiku jatkuvalla syötöllä alle 50cm kuhia. Minulla on ollut tapana vaihtaa paikkaa, vaappuja ja painotusta, mikäli saan jostain yhdenkin alle 50cm kuhan. Tämä työvaihe, eli ottipaikkojen etsiminen on tässä asiassa ylivoimaisesti se vaikein juttu.

Iso kuha on kuitenkin todella harvinainen saalis, eikä kuhanmakuun pääse läheskään jokaisella reissulla. Tai sanotaan vaikka näin, ettei ainakaan omat taidot riitä siihen. Jonkinlaista suuntaa vetotuntien määrästä yhtä yli 4kg kuhaa kohti antaa se, että kuluneella kaudella istuin veneessä 375 tuntia kesäkuun ensimmäisen ja elokuun viimeisen päivän välillä, eikä veneeseen noussut kuin 22 kuhaa, mutta niiden keskipaino oli 4,480kg ja kauden suurin painoi 9,180kg.

Jokaisen kalan eteen joutuu tekemään paljon töitä, mutta ainakin minulle on mielekkäämpää saada yksi iso kuha silloin tällöin, kuin irroitella vaappujen koukuista kymmeniä 35-45cm kuhantappeja jokaisella reissulla. Se on tietenkin vain minun mielipide ja jokainen tehköön niinkuin parhaaksi näkee.

Parhaimmillaan kuhanpyynti voi olla sellaista, mitä sain kokea kaverini kanssa heinäkuussa 2012. Illan/yön aikana veneeseen nousi neljä kuhaa, joiden yhteispaino oli lähes gramman tarkkuudella 28kg ja suurin Merimetsoon iskenyt kala veti 12kg digivaa'an lukkoon. Tosin verestyksen jälkeen viralliseksi painoksi jäi 11,860kg ja pituudeksi 104cm.

Kuhanpyyntia_viehe_8S

Suurempiakin kuhia olen päässyt näkemään, mutta ne ovat ainakin toistaiseksi pelkkiä kalajuttuja. Jokatapauksessa, kova yritys voidaan palkita ruhtinaallisesti, mikäli kärsivällisyys vain riittää ottipaikkojen etsimisen suhteen.

Ottipelit
Toinen yleinen harhaluulo liittyen kuhanpyyntiin on se, että kuhaa ja haukea saa jollain tavalla melkein vaapulla kuin vaapulla. Tosin siitäkin on totta toinen puoli, sillä pieni kuha ei ole kovinkaan nirso vaapun suhteen, mutta iso kuha onkin sitten sitäkin tarkempi. Liitteenä olevassa kuvassa on parhaat värit suuren kuhan vaappuun, mutta jokaisella kuvan värillä on oma paikkansa/aikansa ja muitakin hyviä värejä löytyy takuuvarmasti. Hyvän uinnin lisäksi, vaapun värillä on valtavan suuri merkitys.

Yleisesti kuhalle tarjotaan räikeitä ärsyvärejä, jotka pyytävät pientä kuhaa erinomaisesti. Omista rasioista sellaiset värit kuitenkin puuttuvat nykyään lähes kokonaan, sillä isolle kuhalle räikeät ärsyvärit eivät ole se paras valinta. Hyvä pienen kuhan vaappu on todella harvoin hyvä ison kuhan vaappu. Vaapun väri määräytyy vuodenajan, sää olosuhteiden ja kalapaikan mukaan. Alkukaudesta, milloin kuha on juuri kutenut, erilaiset kullan/kuparin/ruskean sävyt kalastavat hyvin, mutta niiden teho hiipuu hieman kesän edetessä.

Lähes jokaisen kesäkuun alkupuolella saadun ison kuhan vatsasta on löytynyt pieniä kuhanpoikasia. Veikkaan, että tuollaiset tummat kuhanpoikasta muistuttavat värit kelpaavat isomuksille alkukaudesta siksi, että kutuaikaan isommat kuhat häätävät pienemmät lajitoverit pois mätilastin lähettyviltä ja siitä syystä pienet joutuvat isompien ruokalistalle. Voi olla, että juuri samasta syystä kyseiset värit eivät ole sieltä parhaimmasta päästä, jos tavoitteena on saada paljon kappaleita, eikä vain yhtä isoa kuhaa.

Pelteja_isolle_kuhalle_9s

Tässä vaiheessa haluan vielä muistuttaa kaikkia kutupyynnin järkevyydestä. Tai siis järjettömyydestä. Mätiä vahtiva iso kuha puree vaikka kumisaapasta, jos se tulee liian lähelle ja monella järvellä kutupaikat ovat niin pieniä pinta-alaltaan, että kutukalojen pyynti on pelkkää teurastusta. Itse en ole tappanut ensimmäistäkään mätilastissa olevaa kuhaa, vaikka kesäkuun 1.päivän iltana vuonna 2014 vaappuun iskenyt 92cm mätilastissa oleva kuha olisi saattanut rikkoa sen kympin rajan.

Sain koukun suupielestä irti koskematta kalaan ja päästin sen jatkamaan sukua. Eikä todellakaan jäänyt harmittamaan, päinvastoin. Kudun jälkeen kuhat siirtyvät lähimpiin syvänteisiin syömään muikkua, kuoretta ja salakkaa. Silloin erilaiset muikku/kuore-imitaatiot toimivat vaapun värinä erinomaisesti. Mitä kirkkaamassa vedessä kalastetaan, sitä tarkempia kuhat ovat värien suhteen.

Nyrkkisääntönä olen pitänyt sitä, että vaaleat värit lähelle pintaa, tummat syvemmälle. Tämä pätee varsinkin silloin, kun iso kuha on siirtynyt syvänteistä penkkojen jyrkille reunoille ja hieman matalimmille luodoille. Siinä vaiheessa, kun isoa kuhaa on kertynyt paljon nimenomaan luotojen läheisyyteen, niiden ruokalistalle kuuluu lähinnä salakkaa ja ahventa.

Silloin erilaiset ahvenvärit toimivat hyvin pohjia pitkin vedettynä, mutta mikäli kuha on lähellä pintaa, täysin valkea vaappu on yksi parhaista valinnoista. Myös sääolosuhteet vaikuttavat paljon vaapun värin valintaan. Hyvänä yleisohjeena toimii se, että mitä tummempi keli, sitä tummemmat värit, aina pikimustaan asti, joka on muuten yksi parhaista ottiväreistä elokuun lopun pimeinä öinä.

KuhanVetouistelu_4_Fish

Tarkan saalispäiväkirjan ansiosta olen tehnyt sellaisen havainon, että lähellä pohjaa uitetutuissa vaapuissa uinti saa olla todella laiskaa ja katkonaista, mutta välivedessä/pinnassa oleviin kapuloihin kannattaa virittää tiheäpi potku. Sitä tiheämpää, mitä lämpimämpää pintavesi on. Uskon, että selitys tähän löytyy siitä, ettei välivedessä liikkuva kalaparvi ole koskaan paikoillaan, vaan jatkuvassa liikkeessä, kun taas pohjan tuntumassa oleva pieni ahven ui muutaman metrin ja pysähtyy välillä etsimään ravintoa pohjamudasta.

Kauden loppupuolella elokuussa kuhalle kelpaavat hieman suuremmat vaaput, kuin keskikesällä. Värit ja uinnit saavat olla samanlaisia, mutta vaapulla saa olla mittaa hieman reilummin. Onhan se selvää, että myös kuhan saaliskalat kasvavat kauden loppua kohti ja siitä syystä isot, noin 14-16cm vaaput, ovat sopivia elokuun pimeinä öinä. Loppukauden ottikapuloista mm. Mattilan Sakun Pätäkkä ja Sepeteuksien isommat mallit ovat antaneet hyvin kalaa.

Ottivaapun ominaisuudet
Hyvältä ison kuhan vaapulta vaaditaan paljon muitakin ominaisuuksia kuin oikea väri ja tilanteeseen sopiva uinti. Kuten jokainen meistä tietää, kuha on liikkeissään melko laiska kala ja siitä syystä pidän myös vetonopeuden äärimmäisen hitaana, noin 2-2.5km/h. Olen huomannut, että iso kuha ottaa huomattavasti paremmin hitaasti ohi uivaan vaappuun ja samalla hidas vetonopeus karsii pois pienimpiä kuhia. Noin hitaassa vauhdissa kovin moni vaappu ei jaksa uida millään tavalla, joten ihan mikä tahansa kapula ei tähän hommaan sovellu.

Niitä harvoja, jotka soveltuvat, joutuu usein virittämään hitaaseen vauhtiin. Olen testannut vuosien varrella kymmenittäin eri valmistajien vaappuja ja lähes jokainen niistä on kelvannut jonkinlaiselle kuhalle, mutta sellaiset kapulat, jotka ovat antaneet useampia isoja kuhia, ovat todella harvassa.

Minulle kaiken uuden kokeileminen on iso osa harrastusta, eikä saaliin maksimointiin ole minkäänlaista tarvetta. Siksi vedossa ei ole koskaan pelkästään hyväksi havaittuja ottipelejä, vaan laitan vetoon yleensä 2-3kpl hyviä ottikapuloita ja loput vaaput ovat jotain sellaista, mitä en ole itse aikaisemmin testannut. Jos tarkoituksena olisi maksimoida saaliin määrä, niin vedossa olisi pelkästään Sepeteuksia, Merimetsoja, Bombereita, Daltoneita, Sambereita Nestoreita ja Mattilan Sakun valmistamaa Pätäkkä-vaappua. En väitä, etteikö muillakin vaapuilla saisi kalaa, mutta edellä mainitut vaaput riittäisivät paremmin kuin hyvin ison kuhan pyyntiin.

OttivaaputSuurkuha_13s

Sepeteuksia ja Merimetsoja käytän silloin, kun kuhat ovat välivedessä ruokailemassa. Bomberit, Samberit ja Daltonit taas kuuluvat niihin vaappuihin, joita vedän silloin, kun kuha on aivan pohjassa kiinni. Hitaalla vetonopeudella esimerkiksi Bombereita voi vetää niin, että siimaan kiinnitetään ns. yliraskas paino noin 15m päähän vaapusta ja annetaan painon laahata pohjia pitkin.

Hitaassa vauhdissa voimakkaasti kelluvana vaappuna Bomberit/Samberit/Daltonit pysyvät juuri ja juuri pohjan yläpuolella, vaikka paino laahaisi pohjia pitkin. Tähän pohjia pitkin uisteluun soveltuu toki monet muutkin vaaput, mutta jokaisen vaapun kohdalla on ensin tutkittava pysyykö vaappu pohjan yläpuolella, vaikka siimaan kiinnittäisi syvyyteen nähden liian suuren painon.

Siihen vaikuttaa kaksi tekijää, jotka ovat vetonopeus ja vaapun uintisyvyys. Sitten, kun nuo kaksi tekijää ovat kohdallaan, pohjia pitkin vetäminen onnistuu käytännössä millä vaapulla tahansa. Liitteenä olevassa kuvassa on edellä mainittujen vaapun valmistajien parhaat ottivärit ja vaikka yleisesti oletetaan, ettei kuha pure peltiä, niin kyllä se vain puree. Etenkin silloin, kun vaaput pyytävät tyhjää, takilassa pohjia pitkin vedetty pelti on usein ainoa tapa saada saalista.

Vaapun valinnassa kannattaa ottaa huomioon myös se, onko sääolosuhteet sillä hetkellä ihanteelliset isolle kuhalle, vai päinvastoin. Yleisohjeena voisi sanoa, että mitä huonommalla syönnillä kala on, sitä pienempää vaappua kannattaa käyttää ja uinnin osalta potku saa olla sitä terävämpää, mitä lämpimämpää pintavesi on.

Esimerkiksi heinäkuun helteillä, kun pintaveto antaa kymmenittäin pientä kuhaa joka reissulla, pieni 9 cm Merimetso pohjia pitkin vedettynä on pelastanut monta reissua antamalla sen yhden hieman suuremman kuhan, mutta pelkästään oikea uinti ei riitä, vaan vaapun värillä on myös erittäin suuri merkitys.

Auringonlasku_kalastus1s

Pientä kuhaa saa melkein millä vaapulla tahansa, mutta isot ovat uinnista/väristä todella tarkkoja. Vaapun oikeasta uinnista on myös sanottava, ettei se, mikä yleisesti ottaen näyttää ihmisen silmään hyvälle uinnille, ole välttämättä se uinti, mistä iso kuha pitää.

Hyvänä uintina pidetty erittäin tiheästi ja terävästi potkiva vaappu kerää kyllä kappaleita, muttei kokoa. Siksi "tapan" useimmista vaapuista terävimmän potkun pois ja viritän tilalle hieman laiskemman uinnin, joka on enemmän ison kuhan mieleen. Jos saa viritettyä pieneen vaappuun ison haukivaapun potkun, niin se on aika lähellä "oikeaa" uintia, mistä isot kuhat pitävät. 

Välineet kuhanuisteluun
Mikäli puhutaan ns. normaalista kuhanuistelusta, missä saaliskalojen koko on juuri sitä 35-45cm luokkaa, välineiksi riittävät vaikka ul-luokan kela/vapa-setti, mutta ison kuhan uistelussa välineet saavat olla melko järeitä. Kuhan maine laiskana kalana siiman päässä on siinä mielessä totta, että isonkin kalan tärppi voi jäädä helposti huomaamatta, eikä isokaan kuha tee kovin pitkiä syöksyjä väsytyksen aikana.

Kuha pyrkii pysyttelemään koko väsytyksen ajan pohjan tuntumassa ja suurimpien kuhien kepitystä on päässyt usein seuraamaan luotaimen näytöltä, sillä kalan painon ollessa reilusti yli viiden kilon, väsytyksen viimeiset minuutit kuluvat siihen, että kala juroo pohjan tuntumassa aivan veneen alla, mistä sitä aletaan nostamaan kohti pintaa varovasti pumppaamalla.

Sanotaan, että hauen suu on umpiluuta, mutta se ei ole mitään verrattuna ison kuhan yläleukaan. Koko yläleuan alue on kovaa luuta, eikä sinne saa kiinnitettyä koukkua, vaikka sen yrittäisi tehdä omin käsin kalan ollessa veneessä. Suupielet ovat pehmeät ja niistä suurin osa kuhista myös jää kiinni, mutta isojen kuhien kohdalla väsytykseen menee aikaa sen verran, että suupielessä oleva koukku ehtii yleensä irrota. Joko siksi, että suupielet repeää, tai sitten koukun tekemä reikä ehtii yksinkertaisesti laajentua niin paljon, ettei koukku pysy kiinni väsytyksen loppuun asti.

Omien kokemusten mukaan isoista, yli 4kg kuhista, noin 45% karkaa, koska kuhan suu on yksinkertaisesti niin kova, että ainoastaan alaleuasta läpi mennyt koukunhaara pitää kalan varmasti kiinni loppuun asti. Uistelussa käytetyillä keloilla ei ole mielestäni kovinkaan suurta merkitystä, kunhan puolalle sopii vähintään 150m noin 0,45mm-0,50mm monofiilisiimaa.

Omat kelat ovat 6000-luokan döörejä ja mielestäni hyrrä on uistelussa avokelaa toimivampi ratkaisu. Vapa onkin sitten huomattavasti kelaa tärkeämpi valinta. Tosin vapojen valinnassakin on vain yksi äärimmäisen tarkka kriteeri ja se on vavan jäykkyys. Kuten edellä mainitsin, isonkin kuhan tärppi on yleensä todella varovainen ja kun siihen lisätään vielä äärimmäisen hidas vetonopeus, niin isot kuhat eivät yksinkertaisesti tartu, jos vapa on yhtään liian löysä.

Kalastusmaisema_fishing6

Oikeasta vavan pituudesta on varmasti yhtä monta mielipidettä, kuin uistelijaakin, mutta varsinkin yksin uistellessa lyhyet vavat ovat huomattavasti näppärämpiä käsiteltäviä. Lyhyellä tarkoitan korkeintaan 180cm vapaa. Jos veneessä on kaveri, joka hoitaa kalan koukkaamisen, niin sitten vavan pituudella ei ole niin suurta merkitystä, mutta jokainen uistelija kyllä tietää, kuinka hankalaa kalan koukkaus/haaviin ottaminen on, mikäli olet yksin ja vapa on reilusti yli 2m pitkä.

Kaiken tämän tekstin voisi lyhentää myös muotoon, hyvä vapa on lyhyt ja mahdollisimman jäykkä. Kelojen ja vapojen lisäksi veneen pakollisiin varusteisiin kuuluu laaja valikoima erikokoisia painoja, sillä painotuksen merkitys on kuhan pyynnissä lähes yhtä tärkeää kuin se, millaisen vaapun siiman päähän laittaa. Lukemattomia kertoja kalan saaminen on ollut kiinni vain painotuksesta, eikä vaappujen valinnasta ja usein ero nollareissun ja huippureissun välillä on ollut kiinni vain kymmenestä grammasta lyijyä.

Myös seuraava kommentti jakaa mielipiteet kahtia, mutta itse käytän kuhanpyynnissä vain ja ainoastaan pikkukelkkoja, joissa on äärimmäisen kova veto. Isoilla kelkoilla vedettäessä narut ovat aina sen verran löysällä, ettei kala saa liikaa löysää heti tärppivaiheessa ja siitä syystä tapahtumat jäävät usein pelkiksi tärpeiksi. Tämä seikka korostuu hiljaisessa vetonopeudessa. Vaikka pientä kuhaa saa usein muutaman metrin siimalla potkurivirrasta, niin isoa kuhaa vedettäessä kelkat on syytä laskea melko kauas veneestä. Sitä kauemmaksi, mitä kirkkaampi vesi ja kirkkaampi ilma.

KuhaaUistelemalla_5_Kalastu

Kaikuluotain on hyvä apuväline, mutta ei pakollinen hankinta, varsinkaan silloin, jos vedet ovat uistelijalle ennestään tuttuja. Takilat pyytävät erinomaisesti pienempää kuhaa ja haukea, mutta isompia kuhia ei ole kovin montaa takilasta tullut. Ei varsinkaan kirkkaissa vesissä. Takilat ovat elementissään, kun kuha on aivan pohjassa kiinni ja tummissa vesissä takilat antavat joskus myös isoa kuhaa.

Takiloiden suhteen tärkein asia ei ole niiden kalastavuus, vaan se, että kuulat otetaan pois vedestä silloin, kun väsytetään isoa kuhaa. Muuten lopputuloksena on se, että kuha kiertää siiman sinkkivaijerin ympärille ja menee menojaan, sillä mikäli kalalla alkaa olemaan painoa 4-5kg ylöspäin, niin kuha tulee veneen vierelle yleensä aivan pohjia pitkin, milloin siimasoppa takilan vaijerin kanssa on lähes satavarma.

Sääolosuhteet
Millaisissa olosuhteissa isoa kuhaa sitten kannattaa pyytää? Tähän kysymykseen, kuten moneen muuhunkin, olen saanut vastauksen tarkasta saalispäiväkirjasta. Mainitsin jo aikaisemmin, että mikäli tähtäimessä on iso kuha, niin uistelijan ei kannata odottaa vesien lämpenemistä, sillä iso kuha on helpompi löytää viileästä vedestä. Juuri siitä syystä pidän kuhakauden alkua ja loppua parhaana ajankohtana ison kuhan saamiseksi.

Mainittakoon tähän väliin se, että oma kuhakausi alkaa kesäkuun 1.päivä ja päättyy elokuun viimeinen päivä. Heti kesäkuun alussa sellaisten syvänteiden päältä, jotka ovat lähellä kuhan kutupaikkoja, saa isoja kuhia ja mikä parasta, pienet loistavat poissaolollaan. Jos kesä sattuu olemaan poikkeuksellisen viileä, isoa kuhaa saa hyvin koko kauden ajan, vaikka yleisen käsityksen mukaan viileät kesät tekevät kuhankalastuksesta vaikeampaa. Se on osittain totta , sillä pienet kuhat eivät viihdy viileässä, alle 18-asteisessa pintavedessä, mutta isoa kuhaa jahtaaville viileät kesät ovat parhaita mahdollisia.

SuurenKuhanKalastus3_Fish

Esimerkiksi vuonna 2007 vedet pysyivät viileinä läpi kauden ja isoa kuhaa sai tasaisen varmasti, eikä pienemmistä ollut riesaa. Samana kesänä karkuutin elämäni kuhat kahtena perättäisenä yönä. On parempi, etten edes arvaile kalojen painoa, mutta pituus olisi ollut jotain 115-120cm väliltä. Jälkimmäinen kaloista iski sellaisissa olosuhteissa, missä pintaveden lämpötila viilentyi lähes viidellä asteella parin tunnin aikana lyhyen, mutta sitäkin rankemmman ukkoskuuron yhteydessä.

Vajaan tunnin ajan satoi niin suuria rakeita, että oli pakko lähteä vesiltä pois sateen ajaksi. Voisi kuvitella, ettei tuollaisen raekuuron jälkeen ole mikään ihanteellinen hetki kuhanpyynnille, mutta saimme heti sateen loppumisen jälkeen noin 2,5kg kuhan ja hetkeä myöhemmin karkuutimme kaverin kanssa sellaisen kuhan, että olen melko varma siitä, etten tule näkemään enää koskaan niin suurta kalaa.

Vastoin kaikkia yleisiä käsityksiä koskien kuhanpyyntiä, kalat iskivät aivan pintakalvosta, vaikka vesi oli juuri jäähtynyt yli 4,5-astetta reilun tunnin aikana. Iso kuha ei pelkää sadettakaan, vaan saalistaa sateella usein aivan pintakalvossa ja sama koskee kovaa tuulta. Jos kuha on pienialaisten luotojen läheisyydessä, kalat löytyvät yleensä luodon siltä reunalta, mihin tuuli puhaltaa.

ParasVaappuKuhalle_10s

Saalispäiväkirjan perusteella ihanteellinen pintaveden lämpötila suurelle kuhalle on noin 14-16-astetta ja 18-asteen kohdalla menee joku raja, sillä sen jälkeen pintavesiin alkaa kertymään pientä kuhaa ja isot painuvat syvemmälle. Aivan kuten järvilohen uistelussa täkyrakseilla, myös suuren kuhan kalastuksessa tapahtumat tulevat yleensä lyhyen ajan sisään, kun on ensin vetänyt monta tuntia ilman tärpin tärppiä.

Kuhan päiväpyyntiin en ole koskaan perehtynyt, sillä kesäyössä on jotain taikaa, mikä saa minut viihtymään vesillä ilman saalistakin, mutta epäilemättä kuhaa saisi myös päivällä, jos asiaan perehtyisi kunnolla. Ottiajoista iso kuha on naurettavan tarkka. Olen laskenut saalispäiväkirjan tietojen avulla, että niistä 87:stä yli nelosen kuhasta, reilut 70% on iskenyt +/- 10 minuutin tarkkuudella klo.21.00, klo.23.00, klo.01.00, tai auringonnousun aikaan. Silloin uistelijan on oltava oletetulla kalapaikalla, jos haluaa saada saalista.

Jokainen tietää, että yksittäisen ison kuhan voi saada vaikka laiturilta mato-ongella, mutta tilastojen valossa edellä mainitut kellonajat ovat olleet ylivoimaisesti parhaita hetkiä saada kunnon kala siiman päähän. Kellonaika vaikuttaa suoraan myös vaapun värivalintoihin. Alkuillasta tarjotaan vaaleita luonnonvärejä, pimeän aikaan tummempia värejä ja auringonnousun aikaan sini/valkea/keltainen on ollut ylivoimaisesti paras värivalinta.

KuhanKalastusta_fish_s

Tarkennetaan väriä vielä sen verran, että selkäväriksi sinistä, kylkiin valkoista ja vatsaan keltaista. Liitteenä olevassa kuvassa on parhaat suurkuha vaaput/värit mitä omista rasioista löytyy. Myös ilmanpaineella on suuri vaikutus kuhan liikkumiseen. Paras mahdollinen hetki lähteä etsimään suurta kuhaa on juuri ennen pitkän kuivan kauden päätteeksi saapuvaa matalapainetta.

Olen saanut vuosien varrella niin paljon suuria kuhia juuri ennen sadealueen saapumista, ettei kyse voi olla sattumasta. Pitkään jatkunut korkeapaine taas ajaa isot kuhat yleensä pohjan tuntumaan ja sieltä niitä on vaikea saada. Kuten kaikkien muidenkin kalalajien kohdalla, tuulen voimakkuudella ja suunnalla on merkitystä myös kuhan syöntihaluihin. Ylivoimaisesti parhaat "kuhatuulet" puhaltavat etelän ja lännen suunnalta, mutta myös itätuuli antaa kalaa, jos vain muut olosuhteet ovat kohdallaan.

Pohjoisesta puhaltava tuuli on myrkkyä myös kuhankalastuksessa, kuten niin monen muunkin kalan kohdalla. Suuret kuhat tuntuvat olevan erityisen herkkiä reagoimaan äkillisiin sääolosuhteiden muutoksiin. Usein tärppi on tullut sillä samalla sekunnilla, kun koko päivän tyynenä pysynyt sää muuttuu tuuliseksi, tai päinvastoin ja kovalla tuulella isoa kuhaa liikkuu paljon aivan pintakalvossa. Hyvän kuhapotin saaminen ei siis edellytä tyyntä ja kaunista kesäyötä, vaan kalan voi saada todella kovastakin kelistä. 

Yhteenveto
Näillä edellä mainituilla keinoilla olen onnistunut saamaan isoja kuhia tasaisin väliajoin vuodesta toiseen, mutta onneksi uistelu on sellainen laji, ettei kukaan meistä voi oppia kaikkea. Siitä syystä kokeilen aina jotain uutta, enkä pidä vedossa ainoastaan parhaiten isoa kuhaa antaneita vaappuja tai peltejä.

KuhaaKalastamassa_11b640

Liian isoa vaappua suurkuhalle ei ole olemassakaan ja varsinkin kesäkuun alussa vetoon kannattaa virittää myös muutamia suurempia kapuloita. Jos pitäisi nimetä karkeasti kolme tärkeintä tekijää suurkuhan uistelussa, niin ne olisivat ehdottomasti hidas vetonopeus, hillityt värit vaappuihin/pelteihin ja panostus uisteluun viileän veden aikaan. Jälkimmäinen on ehkä se tärkein yksittäinen tekijä ja sen voi havaita jokainen meistä yksinkertaisesti kysymällä innokkailta uistelijoilta, milloin he ovat saaneet ennätyskuhansa.

Hämmästyttävän usein vastaus on seuraava; kesäkuun alkupuolella, sattumasaaliina hauenuistelun yhteydessä. Sattumaa se ei ole, kaikkea muuta, mutta silti kesäkuun alkupuolella ei tarvitse muita uisteluveneitä väistellä, ei ainakaan sellaisia, jotka olisivat vetämässä kuhaa. Helpoin tapa saada saalista olisi mennä kauden alussa kutupaikoille, mutta sellainen kalastus ei ole ainakaan minun mieleen.

Ne harvat illat, milloin kaikki olosuhteet, vaappujen värit/uinnit yms. sattuvat kohdalleen, voivat tarjota uistelijalle sellaisen kuhapotin, josta ei aikaisemmin olisi voinut edes uneksia ja silloin on hyvä pitää järki kädessä, eikä papittaa jokaista veneeseen saatua kuhaa. Oma kalastus loppuu yleensä siihen, jos satun saamaan yhden suuremman kuhan kylmälaukkuun, tai sitten jatkan kalastusta, mutta vapautan jokaisen kuhan kokoon katsomatta.

Harvemmin niitä isoja ihan riesaksi asti tulee, harvoin saa edes sitä yhtä, mutta aina silloin tällöin järvet ovat tarjonneet parastaan ja antaneet yön aikana puolenkymmentä 4-7kg kuhaa. Nimesin tämän kappaleen alussa mielestäni kolme tärkeintä tekijää, mutta unohdin sen tärkeimmän, mikä on kärsivällisyys. Kirjoitin edellä vetotuntien ja ylös saatujen kuhien suhteesta ja muistutan vielä, ettei 22 kuhaa, vajaan 400 vetotunnin saaliina ole todellakaan kovin paljon.

SuurenKuhanKalastus14s

Laji vaatii kärsivällisyyttä enemmän kuin ehkä mikään muu uistelun muoto, mutta ainakin minulle inspiraatioksi riittää niiden viime kauden 22 kuhan keskipaino. On täysin ymmärrettävää, että sellaiset henkilöt, joilla ei ole mahdollisuutta käydä vesillä tuollaisia tuntimääriä, keskittävät kalastuksen mieluummin pienempään kuhaan, joka on saaliina melko varma, ainakin kesäkuukausien aikana, mutta mikäli yksikin henkilö onnistuu saamaan tämän tekstin innoittamana yhdenkin suuremman kuhan, niin kirjoittaminen ei ole mennyt hukkaan. 

Lopuksi haluan kiittää seuraavia henkilöitä, joiden ansiosta minulla on ollut aina käytettävissä parhaat ottivaaput parhaissa mahdollisissa ottiväreissä.

- Seppo Happonen, Sepeteus-vaaput
- Saku Mattila, Pätäkkä-vaaput
- Eero Ladau, Merimetso-uistin


Artikkeli:
© Sami Hynninen.
Kuvat: © Sami Hynninen.

Copyright © Luonnossa -palvelu. All rights reserved.

 



Etusivulle | Sivun alkuun | Foorumiin